Finaali

Tänään on siis finaali. Itse lähden tästä hakemaan finaalivirettä ensiksi hieman lumella liukuen.

Plussa-pisteen kirous

Elina ja Petri pitivät keskiviikkona huippujännittävän visan. Visa itsessään oli monipuolinen, visainen ja joukkueiden menestys eri kierroksilla vaihteli, joka tuo aina mukavaa jännitystä. Tämän lisäksi myös kausipistetilanne ennen ensi viikon finaalia muuttui kutkuttavaksi. Tällä hetkellä kolme kärkijoukkuetta on tasapisteissä.

Ounastelemani loppukiri ajoittui aavistuksen liian aikaiseen eilisessä visassa. Ekan kierroksen jälkeen sijoituksemme oli jossain keskivaiheen paremmalla puolella, muistaakseni olimme seitsemäntenä kun joukkueita oli 18. Innovatiiviset tuomarimme (muistattehan karaoke-kierroksen Tupsun visasta) olivat keksineet jälleen jotain uutta visailijoiden piristykseksi. Ensimmäisellä kierroksella kokeiltiin kysymyksen keksimistä vastaukseen Jeopardy-hengessä. Illan hankalin kierros ainakin allekirjoittaneelle oli juuri tämä ensimmäinen. Hajapisteitä saimme kuitenkin useimmista kysymyksistä, Kotiteollisuus-kysymysrypäs selvitettiin sentään melko mallikkaasti Smurffi-levy hässäkkää myöten.

Toisella kierroksella saimme viidenteen tuoliimme täytettä Tornaado-Tuomosta. Ekan kysymyksen Britney-tietämys hieman ontui, mutta Traviksen koveri löytyi pienen mietinnän jälkeen. South Park-tunnarin soidessa alkoi jo tuntua hyvältä. Kolmannen kappaleen aikana Mikko vetäisi kysymyslapun edestäni täyttäen sen varmoin ottein täysiin pisteisiin oikeuttavilla vastauksilla. Mikko on tainnut The Rootsinsa kuunnella. Neljännen kysymyksen Nancy Sinatraan en osallistunut kuin syntymävuoden arvailussa, keskityimme Tuomon kanssa tunnistamaan kitaristien nimikkokitaramalleja puuhapaperista muun joukkueen hoitaessa Sinatra-kysymykset tyylillä kotiin. Kierroksen viimeisenä kappaleena soi bluesahtavan karhea miesääni. Alkuun olimme hukassa, kukaan ei tunnistanut ääntä. Viimeisen kohdan kysymyksessä annettiin kuitenkin hieman vinkkiä, että mies olisi esiintynyt “merelle sijoittuvassa” elokuvassa vuonna 1992. Huulena heitin että tuona vuonna tuli ainakin “Kaappaus merellä” (Under Siege), mutta ei kai siinä kukaan laulaja esiintynyt, Playboy-malli vaan. Samalla hetkellä alkoi joukkuetovereiden ilmeet kirkastua, Steven Seagal on kuin onkin levyttänyt ainakin yhden levyllisen bluesia. Tämän oivalluksen jälkeen muihin paitsi laulun nimeen saimme vastaukset helposti. Sivumaininta: Kappale jonka kuulimme oli nimeltään "Talk to My Ass”. Täytynee hankkia miekkosen levy. Asennetta tuntuu löytyvän…
Toisen kierroksen voitimme kirkkaasti (?) ja olimme ensimmäisinä mentäessä finaaliin.

Finaalissa sitten kävi kuten Dead Parrootsien visahistoriassa turhan usein käy. Voitto meni toiseen pöytään plussa-pisteen erolla… Vaikka tiesimme nihkeästi saimme jonkun kohdan oikein joka kappaleen kohdalla. Kun sijoitusten julkistamisen aika tuli, tuttu epätoivoinen tunne valtasi mielet. Finaalin viimeisillä oli kasassa 6 pistettä, meillä 10. Tiukka finaali olikin sillä voittajat saivat pisteitä 10+ ja tuohon neljän pisteen haarukkaan kävi kaikki finaalin 9 joukkuetta.

Loppukirin paikka

Illalla onkin syksyn viimeinen viikkofinaaliin tähtäävä koitos. Ensi viikolla ratkeaa kauden kuninkuus. Parrootsien ilmiömäinen kiri kauden loppua kohti huipentuu tänä iltana...

Anna on tohtori!

Joukkueemme on elänyt tällä viikolla kiireisiä ja jännittäviä aikoja, jotka huipentuivat eilen Annan väitöskaronkkaan. Onnea!! Ja kiitos tosi mukavista juhlista.

Kirjoitan tätä siis post-karonkka tunnelmissa kirkuvan punaiset toppahousut jalassa. Talvi on tullut! Pojat antoivat keskiviikkona toiveekkaasti vastauspaperit mukaani että tekisin raportin illan kulusta. Voi huh. Laput on nyt muistaakseni kotona sängyn alla, enkä mää muista juuri mitään siitä visasta. Mutta yritetään..

Keskiviikon visassa oli paikalla kolmen kopla: Kalle, Mikko ja Mia. Ei hullumpi ilta; keltainen pöytä valaisi ja auttoi hopeasijalle vaikeahkossa visassa. Anagrammipuuhis oli oma suosikkini, jatsareitten soittimet vaati liikaa tietoa. Tokalla kierroksella annettiin ruhtinaalliset 15 minuuttia miettimisaikaa viimeisen kysymyksen jälkeen.

Kysymykset käsittelivät jatsareitten lisäksi Kenttiä, Leif Lindgreniä.. jotain muitakin nimiä oli. Musiikki oli tosi kivaa ja visa sujui varsin jouhevasti. Propsit papereitten jaosta pöytiin! Samalla tuomari tarkisti joukkueitten vahvuuden. Näin vältyttiin illan aikana kyräilyltä ja miksi noilla on muka noin iso joukkue -mietteiltä. Paikalla oli 18 joukkuetta. Ihan niinkuin joka kerta ois taas uusia joukkueita, vai eikö niitä nimiä vaan paina mieleensä. Huippua että väkeä riittää!

Eiköhän tämä oo nyt tässä. Kohti uusia seikkailuja!

Ilta Jasmiinien ympäröimänä

Kauppayhtiö tuoksuu tänä iltana Jasmiineilta.

Sirkus ja omituiset otukset

Joukkueemme jännitti hieman, mitä tuleman pitää jo etukäteen, kun Poikakuoron mimmit olivat tuomarivuorossa. Tulisiko korinalaulua ja tuplabasarimättöä? Ei tullut. Onneksi. Odotin kyllä henkilökohtaisesti jonkinnäköistä kostoa edellisviikosta ja olen varmaan sellaisen kyllä ansainnutkin. Paskaksihan tuo minun musiikkimakuni tuli jo todistettua. Ihan itsenikin toimesta jopa. Vaikka oli visa kyllä muuten haastava. Paikalla siis Kalle, Anna, Miia, vahvistuksemme tornaado-Tuomo ja minä. Ennen visaa jouduimme Kallen kanssa antamaan hieman teknistä tukea tuomareille ja olinhan vallannut meille pöydän ihan tuomaripöydän edestä, kuin mallioppilas konsanaan. Omenaa en sentään vienyt, eiväthän ne olleet edes opettajia.

Ensimmäinen kierros ja Sirkus tuli kaupunkiin teemana. Noh, päättelin ja bongasin ekaan, Cranberriesin biisiin posetiivin ja ainoastaan levyn nimi metsään meillä. Pelle Miljoonan bändi väärin, mutta jäsenet muut joukkueestamme kaivoivat ansiokkaasti. Mistä ne tietää...mutta klovnihierarkiasta ei ollut käryä. Cirque du Soleil'iin osasin korjata tuon preposition, vaikka en tunnistanut musiikkia. Tuon maailmankuulun sirkuksen kotikaupungiksi veikattiin Quebec'iä, mutta oli Montreal. Provinssi sentäs oli oikea. Sitten joku veti jotain rokkia jostain Rock'n'Roll Circus-jotain leffasta ja joku ties, että Tony Iommi soittaa siinä skebaa. Ahaa, Black Sabbathin laulajista sitten tiesimme Ozzyn, Dion ja Rob Halfordin. Ja Korn tiedettiin, mutta ei siitäkään muuta. 10,5 pongoa 23:sta ja hyvissä asemissa kakkoskierrokselle.

Omituiset otukset seuraa perässä oli kakkosen teema. Running with the Devil aloitti ja siitä ei tiedetty kuin biisin nimi. Sillä välin räpelsin jo viimeiseen kyssään valmiiksi Joulupukin kotitunturin sijaintipaikkakunnan ja lykantropian, josta en kuitenkaan muistanut sen olevan mielisairaus, mutta puoli pistettä siitä oli sitten tullut. Bram Stokerin Dracula oli leffa, johon biisi oli tehty ja Annie Lennoxiksi tunnistettiin laulaja, vaikka ei sitä kysytty, vaan biisiä ja Annien uusinta levyä. Ei tiedetty. Ensimmäisen Draculan esittäjäksi laitoimme jo Bela Lugosin, mutta sitten ruvettiin hifisteleen, että kukas se näytteli Nosferatussa. Väärin. Edes protestointi ei auttanut, kun Nosferatu on Nosferatu ja Dracula on Dracula. Rob Zombie ja bändi sitten oli tiedossa, mutta ei taas levy. Arvuuttelimme aukkotehtävään jotain, kun oli keksitty leffaksi Dawn of the Dead. Joojoo. Sitten Buddy Holly lauloi 'That'll be the day' ja tiedettiin, että lento-onnettomuudessahan se(kin) meni aikanaan. Tunnistimme kysytyn radio-dj:n American Graffiti-leffan Wolfmaniksi, mutta se Jack oli unohtunut ja sen oikea nimi ja sitten oli se lykantropia-kyssä. Viimeistä laulajaa veikkasimme hra Ylpöksi ja siis bändinsä olisi ollut Maj Karman kauniit kuvat, muta ähäskuttis. Olikin joku ihan muu bändi, enkä enää muista mikä. Plussa tuli kuitenkin kokoelmalevyn 'Raskasta Joulua' nimestä, kun kyseessä olisikin ollut 'Raskaampaa Joulua. Eihän noita kokoelmia varsinkaan tiedä, jos ei kuuntele/seuraa aktiivisesti. Pisteitä kuitenkin 8,5 ja tie finaaliin oli katettu, jos nyt ei sahanpuruilla, niin jollain kuitenkin.

Finaalissa ekaa biisiä pähkäiltiin, varsinkin minä, koko kierroksen ajan, mutta veikattiin MC5:stä. Väärin. Kun ei siis Thin Lizzyä tunnettu, niin ei tiedetty mikään. Veikkasimme haravalla Puolaa originaalilaulajan molempien vanhempien kotimaaksi ja David Lee Rothia nykyiseksi laulajaksi. Ei hyvin mennyt. Tästä sitten tuomarien erikoismaininta. Katie Meluaa luulimme Norah Jonesiksi, mutta jostain sentään bongasimme biisin nimen oikein. En ole Katie Meluaa kuullut, enkä varmaan jatkossakaan kuuntele, mutta se ei johdu Musavisasta ja on vain allekirjoittaneen mielipide. Muista jäsenistä en tiedä. Sub-Urban Tribeä luultiin sitten mallikkaasti Metallicaksi niin käteenhän se meni taas kolmannenkin biisin osalta. Sitten kuului a cappellana suomalaisen ryhmän esittämänä Michael Jacksonia, eli ainoa, mitä emme tiennyt, oli esittävän ryhmän nimi. Viimeisen finaalibiisin esittäjäksi tunnistettiin pöydässämme Nina Simone, mutta oikeaa nimeäpä ei tiedetty. Sen sijaan Pussycat Dollsista oli yllättäen paljonki tietoa. Itsehän en kuitenkaan tunnusta tätä, mutta hyvä, että muilla oli tietoa. Finaali pisteet olivat sitten 7- ja olimme toisella sijalla.

Hiukan toki kismitti, kun viimeiset tuopit piti taas ostaa ite, mutta muuten laskeskelimme olevamme ihan hyvillä sijoilla kausifinaalia ajatellen, kun joukkueemme sijoitukset ovat sitä yhtä nelossijaa lukuunottamatta olleet ihan jees. Eli kattoos ny, kun pari visaa on vielä edessä.

Viisaat papukaijat, part II

Ottakaamme oppia muilta lajitovereiltamme kuinka vastataan oikein esitettäviin kysymyksiin. Näillä eväillä illan taistoon.

Ennakkotunnelmia

Itseäni vieläkin kismittää henkilökohtaisesti viimeviikkona laatimani ylivaikea visakierros. Eihän sen visailun niin vakavaa pitänyt olla, mutta olipahan hyvänä muistutuksena allekirjoittaneellekin, kuinka hyvän visan laatiminen on vaikeaa. Tänään kuitenkin illalla uusi visa ja uudet tuomarit.

Tästähän musavisassakin pohjimmiltaan on kyse, eikä niinkään tästä.