Plussa-pisteen kirous

Elina ja Petri pitivät keskiviikkona huippujännittävän visan. Visa itsessään oli monipuolinen, visainen ja joukkueiden menestys eri kierroksilla vaihteli, joka tuo aina mukavaa jännitystä. Tämän lisäksi myös kausipistetilanne ennen ensi viikon finaalia muuttui kutkuttavaksi. Tällä hetkellä kolme kärkijoukkuetta on tasapisteissä.

Ounastelemani loppukiri ajoittui aavistuksen liian aikaiseen eilisessä visassa. Ekan kierroksen jälkeen sijoituksemme oli jossain keskivaiheen paremmalla puolella, muistaakseni olimme seitsemäntenä kun joukkueita oli 18. Innovatiiviset tuomarimme (muistattehan karaoke-kierroksen Tupsun visasta) olivat keksineet jälleen jotain uutta visailijoiden piristykseksi. Ensimmäisellä kierroksella kokeiltiin kysymyksen keksimistä vastaukseen Jeopardy-hengessä. Illan hankalin kierros ainakin allekirjoittaneelle oli juuri tämä ensimmäinen. Hajapisteitä saimme kuitenkin useimmista kysymyksistä, Kotiteollisuus-kysymysrypäs selvitettiin sentään melko mallikkaasti Smurffi-levy hässäkkää myöten.

Toisella kierroksella saimme viidenteen tuoliimme täytettä Tornaado-Tuomosta. Ekan kysymyksen Britney-tietämys hieman ontui, mutta Traviksen koveri löytyi pienen mietinnän jälkeen. South Park-tunnarin soidessa alkoi jo tuntua hyvältä. Kolmannen kappaleen aikana Mikko vetäisi kysymyslapun edestäni täyttäen sen varmoin ottein täysiin pisteisiin oikeuttavilla vastauksilla. Mikko on tainnut The Rootsinsa kuunnella. Neljännen kysymyksen Nancy Sinatraan en osallistunut kuin syntymävuoden arvailussa, keskityimme Tuomon kanssa tunnistamaan kitaristien nimikkokitaramalleja puuhapaperista muun joukkueen hoitaessa Sinatra-kysymykset tyylillä kotiin. Kierroksen viimeisenä kappaleena soi bluesahtavan karhea miesääni. Alkuun olimme hukassa, kukaan ei tunnistanut ääntä. Viimeisen kohdan kysymyksessä annettiin kuitenkin hieman vinkkiä, että mies olisi esiintynyt “merelle sijoittuvassa” elokuvassa vuonna 1992. Huulena heitin että tuona vuonna tuli ainakin “Kaappaus merellä” (Under Siege), mutta ei kai siinä kukaan laulaja esiintynyt, Playboy-malli vaan. Samalla hetkellä alkoi joukkuetovereiden ilmeet kirkastua, Steven Seagal on kuin onkin levyttänyt ainakin yhden levyllisen bluesia. Tämän oivalluksen jälkeen muihin paitsi laulun nimeen saimme vastaukset helposti. Sivumaininta: Kappale jonka kuulimme oli nimeltään "Talk to My Ass”. Täytynee hankkia miekkosen levy. Asennetta tuntuu löytyvän…
Toisen kierroksen voitimme kirkkaasti (?) ja olimme ensimmäisinä mentäessä finaaliin.

Finaalissa sitten kävi kuten Dead Parrootsien visahistoriassa turhan usein käy. Voitto meni toiseen pöytään plussa-pisteen erolla… Vaikka tiesimme nihkeästi saimme jonkun kohdan oikein joka kappaleen kohdalla. Kun sijoitusten julkistamisen aika tuli, tuttu epätoivoinen tunne valtasi mielet. Finaalin viimeisillä oli kasassa 6 pistettä, meillä 10. Tiukka finaali olikin sillä voittajat saivat pisteitä 10+ ja tuohon neljän pisteen haarukkaan kävi kaikki finaalin 9 joukkuetta.