Riddle me this

Viime viikon tuomarit jättivät joukkueemme ikävästi neljännelle sijalle. Saa nähdä mihin illan tuomarikaksikko meidät sijoittaa.

Elävää musaa ilmatteeksi

Bill Grahamin arkistoista. Vaatii rekisteröitymisen.

Kolmee - kaksii - YKSIII!!!

Kallen tuomaroidessa visailimme Mian kanssa suuren Tietäjän vahvistaessa joukkuettamme. Tietäjä osoittikin heti kykynsä ensimmäisen kaljapommin aikana tietämällä Laardin elokuvan ensi-illan Laardin tunnetun biisin ensisävelten aikana.
Tulos: Tuomolle tuoppi ja pussillinen Laardi-karkkeja pöytään.

Ensimmäisellä kierroksella tiesimme sitten kohtuuhyvin, tai siis Tietäjä tiesi, me peesasimme ja saimme mekin joitain vastauksia. Shakiran biisisanajärjestys vain oli väärä, mutta onneksi viisas tuomari ei rokottamut siitä miinuspistettä enempää. Beatlesin biisin avaruuteenlähettämistä emme tienneet, emmekä tunnistanneet sangen erikoista Finlandia-sovitusta, mutta kolmas sija ensimmäiseltä kierrokselta hiveli kyllä egojamme.

Megapommi meni pahimmille kilpakumppaneillemme ja rakkaille vihollisillemme, tosin kolan muodossa. Toinen kierros alkoi sitten Mackanin komennossa maailman ehkäpä mahtipontisimman Porilaisten Marssi-tallenteen soidessa. Olokin tuntui melkein yltiöisänmaalliselta, on se vaan komian kuulosta tuo marssimusiikki. No emme sitten saaneet sitä ruåtsinkielistä nimeä pöytään, vaikka yritinkin tapailla jotain 'Björneborgarnas marsch' tuolla toisella kotimaisella. Didgeridoo (miten se oikeasti kirjoitetaan?) oli varsin helppo tunnistettava, mutta herra Hidaskättä emme sitten tunnistaneet. Crap(ton!)! J-pop, tuo Nipponin saatanallis-imperialistinen kulttuurivientituote on kyllä jotain käsittämätöntä ja maantiedon tunnilta jokainen muisteli sen pääkaupunkisaaren olevan jotain, niimpä vastasimme 'Hokkaido'.Louis Armstrong, sen syntymäkaupunki ja sitä vaivannut pienehkö rajuilma kyllä oli tuoreessa muistissa lähihistoriasta. Bonuskyssät oli kans kivoja. Oltiinki jo toisena. Tuntui mainiolta.

Suuri Tietäjämme veti sitten taas megapommin meidän pöytäämme. Kysymyspaperin saatuamme ja kierroksen alettua hän nakutteli tyrmäävään tahtiin sittemmin oikeaksi osoittautuneita vastauksia paperiin. Tuomo tiesi Stevie Ray Vaughanin velipojan bändinki jumalauta. Marion Rungin Abba-sovituksesta tiesimme paljon, mutta vuosi veikkailtiin sinne niin jonnekkin. Sitten arvelimme mieslaulajaa Kanadan lahjaksi maailmalle, eli Cohenin Leonardiksi, mutta sitä ei kysytty, vaan artistin maanmiestä. Raapustin sitten piruillessani Alec Baldwinin nimen siihen paperiin, kun en muutakaan keksinyt, vaikka eihän se artisti ollut mikään Cohen, eikä ees kanukki. Riskinotto kannatti varsinkin siinä, että Serge-sedän kaverina olikin itse BB, eikä se ko. sedän yleinen yleinen päiväunien kohde ja Sergen kans laulaessaan ilmeisiä seksuaalisia turhautumiaan voihkiva Jane Birkin*.

Mutta niin, Serge siis ei kuultua versiota laulanut, vaan sen alkuperäisen version, jota siis kysyttiin. Bonnie ja Clydessa ei sitten esiintytkään Uusimiehen Pauli, vaan joku ihan muu, en muista kuka. Olin kännissä.** Viimeinen biisi tunnistettiin Suzanne Vegan Tom's Dineriksi, mutta siinäpä se oliki. Eihän me tiietty, että se on niinkin integraalisesti ollut mukana tuon kuluttajan siunauksen ja Ison Pahan Levy-yhtiöpomon mielestä Suuresta Saatanasta lähtöisin olevan vitsauksen, eli mp3-formaatin synnyssä. Eikä muuten sitäkään, että se esiintyki ekana live-artistina 2nd Lifessä. Me (mä) veikkailtiin Colosseumia, kun oltiin tyhmiä. Mutta siltiki voitettiin finaali. Ja ne voittojuomat maistu hyvältä. Edelliskerrasta olikin jo aikaa.

* Kirjoittajan sub...ööö...objektiivinen näkemys vanhasta perv...ööö...Serge Gainsbourgista ja siitä 'Shöteem' sössötyksestä.
** Kännissä on kiva olla, ja se siis sattuneista syveni vielä hieman, kun lähdimme käymään vielä toisessa ravitsemusliikkeessä.