Sideways musavisa 2016

Sidewaysin perinteinen musavisa jäi ensimmäisellä kerralla väliin vuonna 2015, mutta nyt 2016 ehdimme mukaan, vaikkakin Kaisa ja Tontsa missasi ensimmäiset kolme kysymystä, mutta Antti oli paikalla ja laput oli pöydässä.

Ekalla lomakkeella oli viitisentoista kysymystä, joihin muutamaan ladattiin varmaa faktaa, osa arvattiin oikein ja muutamaan ei ollu mitään hajua. Kysymykset liittyivät festarin esiintyjiin ja laatutaso oli korkea.

Toinen vaihe oli biisitunnistusta lisäkysymyksin ja niistäkin Antti poimi mielensyövereistään pisteet kokoon ja Dead Parroots kutsuttiin muutaman muun tiimin kanssa ratkokysymykdeen, jossa kysyttiin Jane Fondan treenivideoiden lukumäärää. Vastasimme 36 ja niitä oli 20.

Tuloslistalla jännäsimme top10:iin pääsyä ja oikeiden vastausten luvun jälkeen luotto oli korkealla, koska hyviä arvauksia oli kirjailtu. Smc lähiörotat ja Juno jäi kaivelemaan Radiopuhelimien rakastavuuden ohella, mut positiivisia oltiin silti.

Lopulta Dead Parrootsin nimi kuulutettiin sijan 6 kohdalla ja skoolasimme IPAt ja jatkoimme Donkey Kongan tyttöjen kanssa GTille.

Yhteiset sävelet

Siitä asti kun kuulin ekan kerran The Rasmuksen uuden kappaleen radiosta on häirinnyt suunnattomasti kun en ole saanut päähäni mitä kappaletta se kertosäe muistuttaa. Tänään välähti. Ilmiselvästi tätä.

Dead Parroots?

Mikä lienee joukkueen tila tällä kaudella? Voimahahmo Kalle on viimeisimpien tietojen mukaan nähty kalan (turskan) ja öljyn sekä lukuisten vuonojen maassa. Muut aktiivijäsenet ovat vielä kesän jäljiltä myös omilla teillään. Allekirjoittaneen maantieteellinen lokaatio tulevana talvena ei myöskään ole 100% varma tällä hetkellä, mutta viikon loppupuolella sekin selkiintynee hieman. Huhumylly kiihtyy joukkueen ympärillä ja kilpailevat joukkueet seuraavat haukan lailla tilannetta.

Girlschool

Poikakuoron tyttö-hevi-osasto puikoissa illalla. Täytyy kerrata Black Sabbathin laulajat.

Kahden viime kierroksen raportit lojuvat edelleen kirjoituspöydän laatikossa. Saattavat tulla julki ennen visaa.

DP:n illan kokoonpanossa ennakkotietojen mukaan lisävahvistuksia.

Tästä tähän.

Illan teemana säästäväisyys

Rovaniemen rokkaava nuoriso

Palailin töistä kotia kohti ja kuljin polkua erään leikkipuiston viertä kun korviini kantautui leikkikentällä leikkivien lapsosten laulama sävelmä. "I was made for loving you" lallattelivat lapsukaiset toisilleen ja nauroivat heleästi. Kenenköhän jälkikasvua lienivät.

Pahan onnen luku ja penkin alle meni.

Viime tiistain visaa voisi kyllä joukkueemme kohdalla luonnehtia sanalla arpapeliä...arvauksemme olivat väliin valistuneita, mutta ravauksia kuitenkin, eikä sillä aina oikein pärjää. Musiikkia luonnehtisin henkilökohtaisesti sanoin "trendi- ja syntsapoppi", eikä joukkueemme erikoisosaamiset oikein osuneet tämän visan linjaan sitten millään. Noh, eipä sitä ketään voi syytellä, paitsi ehkä itseämme. Peilistäkään ei ainakaan allekirjoittaneen kotona seuraavana aamuna virnistellyt lähellekään voittajan näköinen ilmestys.

Ekalla kierroksella joku Kirka ja Thom Yorke ja PJ Harvey tunnistettiin, mutta esim Jimi Tenorin Curtis Mayfieldmäiset meiningit veikkailimme Womack&Womackiksi ja joku '!!!' oli paperissaamme OP:L Bastardsina, kun emme paremmin kysymyksen kompaa avanneet. Viisi (5) pistettä ja kolmastoista (13.!) sija saaliina lähdimme toiselle kierrokselle. Ja kun eivät megapommitkaan osuneet pöytäämme, niin kaljatkin piti kustantaa omasta pussista.

Toisen kierroksen aloitimme valtavalla itsepsyykkauksella ja tsemppauksella ja menihän se aavistuksen paremmin. Kiekan 'Canadian or not? ja 'Mikä on kirkasta ja haisee pahalle?' sanaleikkikombo oli kyllä piristävää antia, myös suorituksemme osalta. Aluksi arvelin sen kirkkaan pahanhajuisen olevan vodka, Kalle vaihtoi siihen kusi ja Kati sitten sanoi sen olevan paska. Kirkan kakkahan se tosiaan oli, mutta saimme vastauksemme hyväksytyksi vasta toisella protestilla. Ekaa biisiä emme tienneet, tokan esittäjä kyllä, samoin kuin ammatti bongattiin biisistä ja tv-sarjaksi L-Koodi. Mielestämme näillä artisteilla yhteinen nimittäjä oli naiseus, samoin kuin sitten kolmannenkin kyssän artistilla, mutta olivatkin kuulemma kämppiksiä ne kaks ekaa ja kaikki kolme kanukkeja, eh?! Joni Mitchell tunnistettiin, mutta onnettomat luimme Sugarcubesin Sugarbabesiksi ja vituiksmän se. Jostain Jethro Tullin biisistä bongailtiin eläimiä, ja paperissamme oli ollut se 'eräänlainen lisko' eli olmi, mutta yhteispäätöksellä suttasimme olmin yli ja jätimme 'karhu', jota ei biisissä mainittu. Bändiksi muuten veikattiin Klaatua. Primuksen biisistä tiedettiin vain se Primus, mutta ei edes sen aiempaa nimeä. Sijamme oli taas se fucking 13. ja tipuimme finaalista ensimmäistä kertaa yli vuoteen.

Urheasti päätimme osallistua varjofinaaliin kaikesta huolimatta, kaljaahan toki oli vielä jäljellä ja halusimme sitäkin juoda. Jotain tiedettiinkin kyllä, mutta eipä pisteillämme olisi palkintosijoille ollut asiaa sittenkään. Knife ja Eddie Vedder ois tiietty ja Juliette Lewisia ja sen edesottamuksia, mutta kun ei tiedetä, niin ei sitten. PRKL. Lohdutuksena olisimme sentään saaneet tasan puolet finaalissa jaossa olleista pisteistä, mutta voittanut Toistaiseksi-joukkuehan kuitenkin tiesi kirkkaasti enemmän, samoin kuin moni muu finaalijoukkuekin.

Riddle me this

Viime viikon tuomarit jättivät joukkueemme ikävästi neljännelle sijalle. Saa nähdä mihin illan tuomarikaksikko meidät sijoittaa.

Elävää musaa ilmatteeksi

Bill Grahamin arkistoista. Vaatii rekisteröitymisen.

Kolmee - kaksii - YKSIII!!!

Kallen tuomaroidessa visailimme Mian kanssa suuren Tietäjän vahvistaessa joukkuettamme. Tietäjä osoittikin heti kykynsä ensimmäisen kaljapommin aikana tietämällä Laardin elokuvan ensi-illan Laardin tunnetun biisin ensisävelten aikana.
Tulos: Tuomolle tuoppi ja pussillinen Laardi-karkkeja pöytään.

Ensimmäisellä kierroksella tiesimme sitten kohtuuhyvin, tai siis Tietäjä tiesi, me peesasimme ja saimme mekin joitain vastauksia. Shakiran biisisanajärjestys vain oli väärä, mutta onneksi viisas tuomari ei rokottamut siitä miinuspistettä enempää. Beatlesin biisin avaruuteenlähettämistä emme tienneet, emmekä tunnistanneet sangen erikoista Finlandia-sovitusta, mutta kolmas sija ensimmäiseltä kierrokselta hiveli kyllä egojamme.

Megapommi meni pahimmille kilpakumppaneillemme ja rakkaille vihollisillemme, tosin kolan muodossa. Toinen kierros alkoi sitten Mackanin komennossa maailman ehkäpä mahtipontisimman Porilaisten Marssi-tallenteen soidessa. Olokin tuntui melkein yltiöisänmaalliselta, on se vaan komian kuulosta tuo marssimusiikki. No emme sitten saaneet sitä ruåtsinkielistä nimeä pöytään, vaikka yritinkin tapailla jotain 'Björneborgarnas marsch' tuolla toisella kotimaisella. Didgeridoo (miten se oikeasti kirjoitetaan?) oli varsin helppo tunnistettava, mutta herra Hidaskättä emme sitten tunnistaneet. Crap(ton!)! J-pop, tuo Nipponin saatanallis-imperialistinen kulttuurivientituote on kyllä jotain käsittämätöntä ja maantiedon tunnilta jokainen muisteli sen pääkaupunkisaaren olevan jotain, niimpä vastasimme 'Hokkaido'.Louis Armstrong, sen syntymäkaupunki ja sitä vaivannut pienehkö rajuilma kyllä oli tuoreessa muistissa lähihistoriasta. Bonuskyssät oli kans kivoja. Oltiinki jo toisena. Tuntui mainiolta.

Suuri Tietäjämme veti sitten taas megapommin meidän pöytäämme. Kysymyspaperin saatuamme ja kierroksen alettua hän nakutteli tyrmäävään tahtiin sittemmin oikeaksi osoittautuneita vastauksia paperiin. Tuomo tiesi Stevie Ray Vaughanin velipojan bändinki jumalauta. Marion Rungin Abba-sovituksesta tiesimme paljon, mutta vuosi veikkailtiin sinne niin jonnekkin. Sitten arvelimme mieslaulajaa Kanadan lahjaksi maailmalle, eli Cohenin Leonardiksi, mutta sitä ei kysytty, vaan artistin maanmiestä. Raapustin sitten piruillessani Alec Baldwinin nimen siihen paperiin, kun en muutakaan keksinyt, vaikka eihän se artisti ollut mikään Cohen, eikä ees kanukki. Riskinotto kannatti varsinkin siinä, että Serge-sedän kaverina olikin itse BB, eikä se ko. sedän yleinen yleinen päiväunien kohde ja Sergen kans laulaessaan ilmeisiä seksuaalisia turhautumiaan voihkiva Jane Birkin*.

Mutta niin, Serge siis ei kuultua versiota laulanut, vaan sen alkuperäisen version, jota siis kysyttiin. Bonnie ja Clydessa ei sitten esiintytkään Uusimiehen Pauli, vaan joku ihan muu, en muista kuka. Olin kännissä.** Viimeinen biisi tunnistettiin Suzanne Vegan Tom's Dineriksi, mutta siinäpä se oliki. Eihän me tiietty, että se on niinkin integraalisesti ollut mukana tuon kuluttajan siunauksen ja Ison Pahan Levy-yhtiöpomon mielestä Suuresta Saatanasta lähtöisin olevan vitsauksen, eli mp3-formaatin synnyssä. Eikä muuten sitäkään, että se esiintyki ekana live-artistina 2nd Lifessä. Me (mä) veikkailtiin Colosseumia, kun oltiin tyhmiä. Mutta siltiki voitettiin finaali. Ja ne voittojuomat maistu hyvältä. Edelliskerrasta olikin jo aikaa.

* Kirjoittajan sub...ööö...objektiivinen näkemys vanhasta perv...ööö...Serge Gainsbourgista ja siitä 'Shöteem' sössötyksestä.
** Kännissä on kiva olla, ja se siis sattuneista syveni vielä hieman, kun lähdimme käymään vielä toisessa ravitsemusliikkeessä.