Edellisviikon raportti huikean historiallisesta pistenousustamme kapteenimme toimesta antaa vieläkin odotuttaa itseään, vaikka musavisakausi eteneekin kovaa vauhtia omalla painollaan. Joten, omavaltaisesti raportoin eilisillasta sen mitä muistan.
Pelipaikalla saavuttuani huomasin sen olevan edelliskertaakin täydempi. Hyvä sinällään, mutta paikkaa ei tahtonut löytyä heti. Sitten saimmekin paikat perimmäisestä nurkasta ja joudumme jakamaan pöytää tulokasjoukkueen kanssa. Ilta sujuikin sulassa sovussa heidän kanssaan; emme luntanneet heiltä, eivätkä he meiltä. Jo ensimmäisen kierroksen piste-ero todisti tämän. Hatunnoston arvoista rauhanomaista rinnakkaiseloa sanan varsinaisessa merkityksessä siis.
Kapteenimme Kalle oli valitettavasti työkiireiltään estynyt tulemaan paikalle, mutta hänen parempi puoliskonsa Anna paikkasi häntä ansiokkaasti ja muutenkin piti tuttuun tyyliinsä joukkuehenkeä erinomaisesti yllä sen lisäksi, että hän piti kapteenimme tilanteen tasalla. Hänen ansiokseen luetaan myös se, että saimme paikalle myös lisävahvistuksen paikkaamaan toista puuttuvaa jäsentämme Katia, eli vanhan opiskelukaverinsa. Vakiojäsen Mia oli myös paikalla, eli emme ihan alihenkilötyksellä joutuneet visaamaan.
Ensimmäinen kierros meni arvausten ja tietojen yhdistelyllä ja tietäähän sen, miten siinä käy helposti. Nyt vain onneksi tietoa oli enemmän lyödä tiskiin, joten batmanin näyttelijät yhtä lukuunottamatta ja herran sänkypuuhat tiedettiin. Tuplabasarimetallijytke taas arvattiin dimmuborgiriksi ja käteen meni. Kyseisen genren edustajat vain ovat asiaan vihkiytymättömille niin vaikeasti identifioitavissa. Joukkueessa oli myös hyvää tietoa Queenista ja Brian Maystä, josta propsit muille. Itse pääsin loistamaan kierroksen viimeisessä, erittäin hauskassa potpurrissa, jossa pti tunnistaa Weird Al Yankovicin coverit. Hauska oli. Palautetussa paperissa oli sitten Annalle koevastauksistaankin tuttu 10- ja saaliina neljäs sija. Erityisesti rakkaiden kilpakumppaneiden jääminen taaksemme lämmitti mieltä.
Toinen kierros menikin sitten penkin alle viidellä ja puolella pisteellä. Tieto oli tietoa ja raaka matematiikka toi nuo pisteet, mutta yksikään arvaus tai totaalisen väärinmuistettu vastaus ei pisteitä tuonut. Emme olleet usein edes hajulla. Onneksemme muutkaan joukkueet eivät olleet tienneet ja/tai pisteytykset menivät sopivasti kierrosten välillä ristiin ja pääsimme kokonaispisteissä neljänneltä sijalta finaaliin.
Numero neljä muodostuikin sitten katkerasti kohtalonluvuksemme. Noh, parempi kuin se NOLLA, jonka kerran onnistuimme saamaan finaalissa, jos nyt positiivisia asioita tästä hakee. Sergen tunnistimme mekin helposti, mutta Jane Birkin vaati hieman ylimääräistä ponnistelua. Eniten kuitenkin kyrsi se, että paperilla olimme pyöritelleet Jusu Lounelaa ja ääneen Pertti Salovaaraa, mutta Paska Peltonenhan sinne paperiin päätyi. PRKL Iron Maiden ja maskottinsa EDDIE onneksi päätyivät paperiin itseni siinä vaiheessa jo katsellen taivaita ja vihellellen, kun ei tuo valkoisen miehen rokki punkkia lukuunottamatta ole vahvimpia alueitani, vaikka siitä diggaankin. Muutenkin, kuin siis vain tuosta punkista. Ja mun mielestä molemmat kysytyt laulajat nyt vaan kuulostivat Ari Koivuselta. Ja se joku ihan oikeasti kuulosti Axl Roselta. Taidan seuraavalla kerralla puhdistaa korvani ennen Musavisaa.
Jaettu kolmas sija finaalissa, eli oikeastaan neljäs sija siis, vai viides...kun Poikakuoro ja Ei Mitään Hajua jakoivat piikkipaikan...toi taas vain yhden läsnärin. Hieman lohtua saimme kuunnellessamme äärimmäisen tiukkaa tie-breakkia, josta joukkueessamme olisi ollut tietoa, mutta kun köörin pahkeisethan senkin veivät.
Summa summarum, numero neljä sai nyt ihan uusia merkityksiä, olutta oli taas kiva juoda hyvässä seurassa ja musiikki oli virkistävää vaihtelua, niinkuin koko alkukausi ainakin tuntuu olleen, vaikka nyt pääosin valkoisen miehen rokkia, öö siis poppia olikin suurelta osin. Tai ainakin valkoisen miehen esittämää musiikkia. Ja helevetin hyvähän se on, että uudetkin joukkueet pärjäävät.
Men fan också med den där jävla fyran...
Musavisasta on tainnut muodostua uusi trendikäs harrastus Rollon nuorille ja nuorekkaalle kansanosalle. Väkeä oli eilen 20 joukkueen edestä. No, voisi kai sitä nuoriso (ja nuorekkaat aikuiset) käyttää aikaansa huonomminkin.
