Muonion-Joen tarinoita

Kiitokset Mikolle viime viikon raportista. Parin viikon takaiset tunnelmat ehtivät hiipua ennen kuin sain niitä jäsenneltyä kirjalliseen muotoon. Viime keskiviikon musavisataisto jäi itseltäni kokematta, mutta raportista päätellen en tarvittavia lisäpisteitä olisi kyennyt joukkueelle tuomaan. Hyvä että Rautaimpi ja kavaljeerinsa löysivät tiensä vastauspaperille.

Viime viikon vietin syvän joen tunnelmissa Tornion-Muonionjoella. Yritin kovasti kuunnella josko banjon soitantaa kuuluisi rannoilta, mutta ei. Taisi olla liian kylmä patiolla musisointiin. Oma kitarakin tosin jäi kotiin joten kaksinkamppailua ei olisi voitu toteuttaakaan. Muutamaan paikalliseen sentään törmäsimme perjantai-iltana Pellon Cafe Soikassa, jossa iloksemme soi rempseä karaoke. Illan aikana eräs innokas vanha herra kävi tulkitsemassa liudan tuttuja kappaleita vähemmän tutuilta kuulostavina versioina. Osansa käsittelystä saivat mm. Jamppa Tuominen ja kappale "Aamu toi, ilta vei". Illan tunnelmaa kohotti myös ikuisuudelta tuntunut hetki. Karaoke-isäntä häipyi tarpeilleen kesken illan jättäen levyn soittamaan taustamusiikkia. Aika tuntui pysähtyneen tässä viehkossa iltakahvilassa kun levyssä ollut särö antoi kappaleelle tilaa noin 8 sekunnin luupin verran. "Soft and warm" tunnelmoi naislaulaja esittämänsä kappaleen suppeassa lyriikassa. Jos kyseessä olisi ollut musavisa olisimme jääneet pisteittä. Seurueemmekin rohkaistui kajauttamaan muutaman viisun ilmoille, "Peltirummussa" saivat jopa minut tarttumaan mikrofoniin. Liekö johtunut tästä pysähtyneestä hetkestä ja sen tuomasta valheellisesta tunteesta että teoillamme ei ole seuraamuksia.